RAAMATTUKIRJEOPISTO

“Tunnetko Raamattusi”?

Oppijakso 24

Uskon lopullinen päämäärä

Palkkio

Erään juristin piti puolustaa oikeudessa murhasta syytettyä nuorta miesta. Hän yritti tuoda esiin kaikki lieventävät asianhaarat, vetosi valamiesten sympatiaan ja myötätuntoon, viittasi lopuksi vanhoihin Jumalaa pelkääviin vanhempiin, teki kaikkensa – ja sai lopulta vapauttavan tuomion. Jälkeenpäin kehotti hän asiakastaan tästä lähtien pysymään kaukana kaikilta pahoilta teilta ja luottamaan Jumalan voimaan. Vuodet kuluivat, ja jälleen joutui tämä mies rangaistuksen alaiseksi. Tällä kertaa oli hänen entinen puolustusasianajajansa tuomari. Oikeuskäsittelyn jälkeen tuli tuomioistuimen päätös: syyllinen!. Perusteluksi tuomari sanoi: “Teidän edellisen oikeuskäsittelyn aikana minä olin teidan asianajajanne, nyt minä olen teidän tuomarinne. Oikeuden päätos on tuomita teidät kuolemaan”.

Myös suurena tuomiopäivänä monille tulee käymään noin, niille jotka ovat hylänneet armon kutsun. Silloin Kristus, joka tänään on viela puolestapuhujamme ja puolustajamme, ilmestyy maailmaan tuomarina. Mutta monet ovat seuranneet Herraa. He ovat taistelleet hyvän uskontaistelun. Heillä on ollut vaivaa, puutetta, hikeä, nälkää, verta ja kyyneleitä.

Mitä muuta nälkäinen toivoo kuin leipää, paleleva lämpoöä, kärsivä tuskiensa loppua? Jos usko on aito, se tulee mukaan meidän taisteluumme, joka on kaukana tekotaistelusta. Uskonsa vuoksi joutuivat apostolit lopuksi kärsimään paljon häväistystä, vainoa, kärsimyksia mestauslavoilla tai ristillä tai tulivat kivitetyiksi. Heidän seuraajansa joutuivat kodittomiksi tai Roomassa heitä heitettiin villieläinten eteen. Synkkänä keskiaikana miljoonia uskovia joutui polttoroviolle. Taistelu on jatkunut meidän päiviimme saakka. Miten moni onkaan raakojen tyrannien aikana joutunut antamaan elämänsä keskitysleireilla Kristuksen tähden? Miten paljon kärsimyksiä on vieläkin raaoissa diktatuurimaissa? Vankiloissa, rangaistusleireillä ja mielisairaaloissa, joissa heitä käsitellään tuhoavilla myrkyillä. Mistä he saavat kaiken voiman täyttämään velvollisuutensa?

Kun Kristuksen opetuslapsille kerran selvisi, minkä uhrin he joutuvat hänen vuokseen antamaan, he halusivat tietää, mitä Herra tämän vuoksi haluaa antaa heille.

“Entä me? kysyi silloin Pietari. Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme? Jeesus sanoi heille: `Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa. Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän” (Matt. 19: 27-29).

Maailman tuomitseminen

Raamatun viimeinen kirja, Ilmestyskirja, kuvailee meille, mitä tapahtumia sisältyy maailmanhistorian loppuvaiheeseen. Se kuvailee meille uskovien viimeisen taistelun ja näyttää siunausrikkaan joukon elämän myrskyistä selvinneitä, jotka siunaava Herra yhdistää. Mutta se kuvailee myös tapahtumia viimeisen taistelun ja alkavan ikuisuuden välillä.

Kun monet ovat sellaisessa käsityksessä, että kääntyminen ja valmistautuminen Jumalan valtakuntaa varten voi tuoda mukanaan vielä niin sanotun tuhatvuotisen rauhanvaltakunnan, haluamme tulla sinne. Jumalan Sanasta olemme saaneet lukea, että Jeesus tullessaan herättää kuolleet henkiin ja muuttaa elossa olevat uskovat. Sekä ylösnousseet ja muutetut Hän vie riemusaatossa kanssaan taivasten valtakuntaan (1. Kor. 15:51-57; 1. Tess. 4:16-18). Tänne jäävät vain jumalattomat. Tapahtuneiden tosiasioiden vuoksi heille ei enää anneta elämänmahdollisuutta. Kirjoituksissa sanotaan:
“Taivas hävisi näkyvistä kuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät paikaltaan” (Ilm. 6: 14).

“Tällä taivaalla tarkoitetaan ilmakehää, joka ympäröi maata. Se katoaa, ja elämänmahdollisuudet nykyisessä muodossaan eivät ole enää mahdollisia. Yksin Saatana, joka on enkeliluomus, voi viela elää täällä. Hän ei saa kuitenkaan jättää tätä maailmaa. Mutta hanella ei ole enää ketään, jota han voisi johtaa harhaan. Tästä sanoo Jumalan Sana:
“Minä näin, kuinka taivaasta tuli alas enkeli, jolla oli kädessään syvyyden avain ja isot kahleet. Hän otti kiinni lohikäärmeen, tuon muinaisaikojen käärmeen, jonka nimet ovat Paholainen ja Saatana, ja pani sen kahleisiin tuhanneksi vuodeksi, syöksi sen syvyyteen ja lukitsi ja sinetöi sen jäljestä syvyyden oven. Enää ei käärme saa johtaa kansoja harhaan, ennen kuin tuhat vuotta on tullut täyteen. Sitten se on päästettävä irti vähäksi aikaa” (Ilm. 20: 1-3).

Tämän tuhannen vuoden aikana Saatanalla on tilaisuus autiossa ja ilman ihmisiä olevassa maassa miettiä tekojensa seurauksia.

Mutta mitä tekevat lunastetut? Paavali sanoo:
“Ettekö tiedä, että pyhät tulevat kerran olemaan maailman tuomareina?…” (1. Kor. 6:2).
Heille on annettu nyt maailman tuomitseminen.
“Minä näin valtaistuimia, ja niille, jotka asettuivat istuimille, annettiin tuomiovalta. Minä näin niiden sielut, jotka oli mestattu Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eivätka sen kuvaa eivatka olleet ottaneet sen merkkiä otsaansa eivätkä käteensä. He heräsivät eloon ja hallitsivat yhdessä Kristuksen kanssa tuhat vuotta” (Ilm. 20:4).
Se, että Jumala antaa ihmisten ottaa osaa maailman tuomitsemiseen, osoittaa Hanen vanhurskauttaan ja rakkauttaan yhtaikaa. Lunastetut tuomitsevat jokaisen, joka on heitä kiusannut. He tunnustavat: Jumalan tuomio on oikeudenmukainen, myös kadotus.

Tuhannen vuoden päätyttyä myös jumalattomat kuolleet herätetään:
“Muut kuolleet eivät heränneet eloon ennen kuin tuhat vuotta oli täyttynyt…” (Ilm. 20:5).

Jumalattomilla ei ole siis mitään mahdollisuutta kääntyä sen tuhannen vuoden aikana. Sitten seuraa heidän toinen kohtalonsa eli heidän syyllisyytensa mitataan ja heidän rangaistuksensa päätetään. Heti heidän ylösnousemuksensa jälkeen aloittaa Saatana kiihkeän harhaanjohtamistyönsä uudelleen.

“Kun tuhat vuotta tulee täyteen, päästetään Saatana vankilastaan, ja se lähtee liikkeelle, kiertää maan neljä kolkkaa ja johtaa kansat harhaan. Se eksyttää niin Gogin kuin Magogin ja kokoaa kansat sotaan, ja joukkoja on kuin meren rannalla hiekkaa. Ne nousevat maan tasangolle ja saartavat pyhien leirin ja rakastetun kaupungin. Mutta taivaasta iskee tuli, ja se tuhoaa ne kaikki. Saatana, noiden kansojen eksyttäjä, heitetään samaan rikinkatkuiseen, tuliseen järveen kuin peto ja väärä profeetta, ja siellä niitä kidutetaan yötä päivää, aina ja ikuisesti” (Ilm. 20:7-10).

Saatana johtaa suuren kannattajajoukkonsa viimeiseen epätoivoiseen taisteluun Herraa ja Hänen kansaansa vastaan. Mutta hänen ja hänen kannattajiensa kohtalo on sinetöity. Toinen kuolema tulisessa järvessä on heidän lopullinen kohtalonsa. Ikuisuuskaan ei tätä muuksi muuta. Saatana ja hänen kannattajansa kohtaavat siellä toisen, ikuisen kuolemansa. Mitä pahempia heidän tekonsa ovat olleet, sitä kauemmin heidän kärsimyksensä kestää. Mutta lopuksi he kuolevat ikuisesti.

Uusi maa

Tuomion tuli, joka tuhoaa jumalattomat ja heidän yllyttäjänsä Saatanan, puhdistaa myös likaantuneen maan:
“Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elamassa ja hurskaissa teoissa oltava niiden, jotka odottavat Jumalan pä ivä ä ja jouduttavat sen tuloa – tuon pä ivä n, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta. Mutta meillä on hä nen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee” (2. Piet. 3: 10-13).

Tuhannen vuoden pä ä tyttyä Jeesus tulee maan paalle uudestaan. Pyhä t tulevat Hä nen mukanaan, ja Jumalan kaupunki, uusi Jerusalem tulee taivaasta maan pä ä lle halkaistulle Ö ljymä elle (Sak. 14: 4).
“Minä nä in uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmä inen taivas ja ensimmä inen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enä ä . Nä in, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten” (Ilm. 21: 1, 2).

Johannes kuvailee vielä :
“Yksi niistä seitsemä stä enkelistä , joilla oli seitsemä ssä maljassaan seitsemä n viimeistä vitsausta, tuli luokseni ja puhui minulle. Hä n sanoi: `Tule, minä nä ytä n sinulle morsiamen, Karitsan vaimon`. Henki valtasi minut, ja enkeli vei minut suurelle ja korkealle vuorelle ja nä ytti minulle pyhä n kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui taivaasta, Jumalan luota. Se loisti Jumalan kirkkautta, se sä ihkyi kuin kallein jalokivi, kuin kristallinkirkas jaspis. Sitä ympä rä i suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia, ja niitä vartioi kaksitoista enkeliä . Portteihin oli hakattu Israelin kahdentoista heimon nimet. Idä n puolella oli kolme porttia, pohjoisessa kolme, etelä ssä kolme ja lä nnessä kolme porttia. Kaupungin muurissa oli kaksitoista peruskiveä , ja niissä oli kaksitoista nimeä , Karitsan kahdentoista apostolin nimet” (Ilm. 21:9-14).

Nyt on lopultakin uskollisen Aabrahamin toivo täyttynyt.
“Abraham odotti sitä kaupunkia, joka on rakennettu vankalle perustalle ja jonka Jumala itse on suunnitellut ja tehnyt”. (Hebr. 11: 10).
Nyt on myös rauha palannut maan päälle.

“Silloin susi kulkee karitsan kanssa ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä ja pikkupoika on niiden paimenena. Lehmä ja emokarhu käyvät yhdessä laitumella, yhdessä laskeutuvat levolle niiden vasikat ja pennut, ja leijona syö heinää kuin härkä. Ja imeväinen leikkii kyyn kolon äärellä, vastikään vieroitettu lapsi kurottaa kättää kohti myrkkykäärmeen luolaa. Kukaan ei tee pahaa, ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan” (Jes. 11: 6-9).
Lunastettujen onni on täydellinen.
“Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: `Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut” (Ilm. 21: 3, 4).
Paavali sanoo tulevasta ihanuudesta:
“Me julistamme, niin kuin on kirjoitettu, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat” (1. Kor. 2: 9).

Ikuisuus

Autuaiden joukko, jossa on edustajia kaikilta ajoilta, kaikista kansoista, roduista ja ihmisluokista, tulevat Jumalan rauhaan. Heidän ylistyslaulunsa kaikuvat taivaan holveissa.
“Minä näin kuin kristallisen meren, joka välkehti tulta. Tuon kristallimeren rannalla seisoivat pedosta voiton saaneet, ne, jotka eivät olleet kumartaneet sen kuvaa eivätkä ottaneet merkkiä, jossa on sen nimen luku. Heillä oli käsissään Jumalan harput, ja he lauloivat Mooseksen, Jumalan palvelijan, ja Karitsan laulua: – Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias! Oikeat ja todet ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas” (Ilm. 15: 2, 3).

“Kaikki maailmankaikkeuden rikkaudet ovat pelastettujen vapaasti tutkittavina. Kuolevaisuuden kahleista vapaina he lentävät väsymättä kaukaisiin maailmoihin – maailmoihin, jotka värisivät surusta, kun katselivat ihmiskunnan kurjuutta, ja kaikuivat ilolauluista, kun saivat tiedon jonkun sielun pelastumisesta. Sanomattomalla ihastuksella maan lapset tutustuvat lankeamattomien olentojen iloon ja viisauteen. He osallistuvat tiedon ja viisauden aarteista, jotka on saavutettu pitkien aikakausien kuluessa tutkimalla Jumalan töitä. Himmentymättömin silmin he katselevat luomakunnan kirkkautta – aurinkoja ja tähtiä ja maailmanjärjestelmiä, näiden kaikkien kiertäessä niille määrätyssä järjestyksessä Jumalan valtaistuinta. Kaikkiin kappaleihin, pienimmästä suurimpaan saakka, on kirjoitettu Luojan nimi, ja kaikissa niissä ilmenevät hanen voimansa rikkaudet.

Ikuisuuden vuosien vieriessä tulee esiin yha runsaammin ja yhä kirkkaampia ilmestyksiä Jumalasta ja Kristuksesta. Tiedon karttuessa lisääntyvät myös rakkaus, kunnioitus ja onni. Mitä paremmin ihmiset oppivat tuntemaan Jumalaa, sitä enemmän he ihailevat hänen luonnettaan. Kun Jeesus avaa heidän eteensä lunastuksen rikkaudet ja ihmeelliset saavutukset suuressa taistelussa saatanaa vastaan, lunastettujen sydämet täyttyvät yhä palavammalla rakkaudella, ja yhä ihastuneempina he helähdyttävät kultaharppujaan, enkelijoukon, luvultaan kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, yhdistäessä äänensä mahtavaan ylistyslauluun” (E. G. White, Licht und Finsternis, sivut 721, 722 )

Kuka voisi lukea näitä kirjoituksia niin, että koti-ikävä ikuiseen kotiin ei tarttuisi häneen? Oi kunpa Jumala antaisi meille tämän koti-ikävän. Han herättää meidän tahtomme, niin että me haluaisimme tehdä sinne pyhiinvaellusmatkan. Niin, ja Hän antaa meille armon, että me Hänen voimallaan ja Vapahtajamme työn tuloksena saavutamme tämän päämäärän! Aamen!

 

Oppijakson 24 kysymykset