Oppijakso 12 – Vahvat perustukset

||Oppijakso 12 – Vahvat perustukset
Oppijakso 12 – Vahvat perustukset 2016-12-21T07:45:58+00:00

RAAMATTUKIRJEOPISTO

“Tunnetko Raamattusi”?

Oppijakso 12

Vahvat perustukset

Tämän ajan hiekalle rakentaminen

Vuosia sitten Meksikossa tapahtui voimakas maanjäristys. Monet talot ja suuret rakennukset sortuivat. Tuhannet ihmiset joutuivat kodittomiksi, monet saivat surmansa ja hautautuivat raunioihin. Sortuneiden talojen joukossa oli lukuisia rakennuksia, jotka vähää ennen oli suurilla kustannuksilla suunniteltu kestämään maanjäristykset. Monet ihmiset kohtasivat kuolemansa niiden raunioissa. Kun katastrofin laajuus kävi ilmi, kolme johtavaa rakennussuunnittelijaa valitsi vapaaehtoisen kuoleman. Mitä oli tapahtunut? Sen sijaan, että olisi rakennettu kalliit maanjäristyksen kestävät perustukset, olivat rakennussuunnittelijat laittaneet rahat omiin taskuihinsa. Katastrofi toi ilmi heidän epärehellisyytensä tuona päivänä. Nyt he halusivat vapaaehtoisella kuolemalla paeta vastuutaan.

Vuorisaarnansa lopussa Jeesus sanoi:
“Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle. Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka” (Matt. 7: 24-27).

Nykyajan ihminen, joka on rakentanut perustuksiaan vuosituhansia, on alas vajonnut. Oikeamielisyys, uskollinen ahkeruus, velvollisuudentuntoisuus puhtaus ajatuksissa ja teoissa, usko ja Jumalaan luottaminen ovat kunnollisen elämän peruspilareita.

Nyt ihmiset tavoittelevat täysi-ikäisyyttä ja vapautta. Hän ei siedä pyyntöjä Jumalalta eikä ihmisiltä. Sanat “sinun pitää…” tarkoittaa hänen persoonaansa kajoamista. Hän tavoittelee täydellistä vapautta, jossa hän on vastuussa vain itsestään. Käsky ja kielto, myös Raamatun kymmenen käskyä ovat hänelle yhdentekeviä. Moraali on hänelle lopullisesti vanhentunut katsantokanta. Rehellisyys, jota hän ei noudata, on hänen mielestään tyhmyyttä. Usko ja uskonto on tyhmiä, yksinkertaisia ja heidän lapsiaan varten. Tämän päivän ihminen haluaa elää ja nauttia. Syömiselle, juomiselle ja herkuttelulle hän ei tunne rajoja. Elokuvat ja televisiolähetykset pitää olla brutaaleja, pornografisia, perverssejä ja aistillisia, jotta ne tavoittaisivat ihmismassat. On tarpeetonta sanoa, että tuolla tavoin himot ja ahneus kasvavat koko olemuksen täyttäväksi. Tupakka ja alkoholi, jotka vallitsevat sivilisaatiota, tuhoavat hitaasti uhrinsa. Lisääntyneet modernit itsemurhia torjumaan tarkoitetut ohjelmat eivät enää riitä. Hassis, LSD, heroiini ja muut huumeet tuhoavat tuhansia nuoria ihmisiä, monet jo lapsuusiässä. Brutaalius ja agressiivisuus lisääntyvät vuosi vuodelta. Pelkästään New Yorkissa tehtiin 1346 murhaa yhdeksässä kuukaudessa vuonna 1972. Protestit ja mellakat ovat hyvin tunnettu kuva jokaisessa suurkaupungissa. Pysyvästi kasvavat itsemurhaluvut osoittavat, että ihmiset ovat menettäneet tasapainonsa. Heiltä puuttuu vahvat perustukset.

Tämäkö on tulos niin kovasti himoitusta vapaudesta? Se, mitä nykyään tavoitellaan vapautena, ei ole muuta kuin hillittömyyttä, ei mitään vapautta. Joka tällaisen varaan rakentaa elämänsä, rakentaa hiekalle. Hänen täytyisi ottaa huomioon Kardinaali M. Faulhaberin kehotus: “Olisipa kansa, joka noudattaisi Siinain tauluja… kukaan piispa, kukaan pappi ei voi välttää uskon velvollisuutta, totuudenmukaisuuden velvollisuutta eikä muita käskyjä… joka halveksii yhtä käskyä jumalallisista käskyistä, on pudottanut pohjan kaikista käskyistä. Joka rikkoo yhden pilarin kymmenen pilarin sillasta, on hajottanut koko sillan”.

Kuninkaallinen laki

Todellinen vapaus on mitä voimakkain sitoutuminen Jumalaan! Kaikkina aikoina tämän ovat vain harvat ihmiset ymmärtäneet. Jopa monissa kristillisissä kirkoissa opetetaan ja uskotaan, että laki oli vain vanhaa Israelia varten. Uudessa liitossa eli Kristukseen uskovilla sillä ei ole enää merkitystä. Mutta jo Vanha Testamentti selittää, että Jumalan laki on kaikkia ihmisiä varten.

“Tässä on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä” (Saarn. 12: 13).

Kuuntelemisen arvoisia ovat sanat, jotka itse Herra Jeesus sanoi laista vuorisaarnassaan:
“älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi” (Matt. 5: 17-19).

Selvemmin Herra ei voinut ilmaista suhtautumistaan vanhoihin Siinailla annettuihin käskyihin. Samalla tavoin myös apostolit ymmärsivät Herraansa. Ei löydy myöskään pienintäkään aihetta mihinkään hillittömyyteen, joita ihmiset nykyään etsivät. Johannes sanoo pelottavan selkeästi:
“Siitä me tiedämme tuntevamme hänet, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä. Tästä me tiedämme olevamme hänen yhteydessään. Sen, joka sanoo pysyvänsä hänessä, tulee myös elää samalla tavoin kuin hän eli” (1. Joh. 2: 3-6).

Apostoli Jaakob nimittää kymmentä käskyä kuninkaalliseksi laiksi ja vapauden laiksi. Hän ei tarkoita tällä vain käskyä rakkaudesta, sillä hän puhuu yksittäisistä käskyistä käyttäen sanaa “kymmenen”.
“Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: “Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi `, te teette oikein. Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi. Sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin. Hän, joka sanoi: `älä tee aviorikosta `, sanoi myös: `älä tapa`. Vaikka siis et teekään aviorikosta, olet lainrikkoja, jos tapat. Vapauden lain mukaan teidät tuomitaan; pitäkää se mielessänne, mitä puhutte tai teettekin” (Jaak. 2: 8-12).

Kristus, lain loppu

Ne, jotka opettavat Raamattua siten, että laki menetti voimassaolonsa Jeesuksessa Kristuksessa, käyttävät mielellään apostoli Paavalin sanoja:
“Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo” (Room. 10:4). “Hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin” (Kol. 2: 14).

Mikä on sitten tämä velkakirja tai paremminkin käsikirjoitus, kuten vanhemmassa tekstissä sanotaan, joka on meitä vastaan? Onko se kymmenen käskyä, kuten jotkut tarkoittavat? Raamattu antaa meille tässä asiassa täydellisen selityksen. Mooses kirjoitti kymmenen käskyä sisältävän kahden laintaulun ohessa kokonaisen kirjan käskyjen selitykseksi. Jumala itse kirjoitti kymmenen käskyä kivisiin tauluihin (2. Moos. 31:18; 32:15,16). Kaikki muut määräykset Mooseksen täytyi kirjoittaa kirjaan (5. Moos. 31:24). Kymmenen käskyä sijoitettiin liitonarkkiin, lainkirja määräyksistä sen viereen (Hebr. 9:4; 5. Moos. 31:26). Lakikirja, jota kutsutaan myös Mooseksen laiksi (kymmenen käskyä = Jumalan laki), oli se käsikirjoitus, jonka Kristus “teki tyhjäksi”. Mooseksen lain järjestelmä sai täyttymyksen Kristuksen uhrikuolemassa. Nimittäin ne uhrit, joista kirjoitetaan jokaisessa seremonialaissa, olivat vertauskuva Kristuksesta. Hän on meidän uhrilampaamme. Vertauskuvallista eläinuhria me emme enää tuo uudessa liitossa. Todellinen ylipappi on Jeesus Kristus (Hebr. 4:14,15). Myös kaikki juhlapäivät, jolloin vietettiin erityisiä uhriseremonioita, ovat saaneet täyttymyksensä. Näin meidän on todettava, että on kyettävä erottamaan nämä lait: Jumalan laki (kymmenen käskyä) ja Mooseksen laki (seremonialaki). Sitä paitsi Raamatussa mainitaan vielä monia lakeja, jotka koskevat jokapäiväisiä asioita (kansalaislaki). Tässä toteamuksessa olemme samoilla linjoilla kuin apostolit ja myös 16. vuosisadan uskonpuhdistajat. Melankton, tri Martti Lutherin työtoveri, kuvailee tätä asiaa kirjassaan “Hauptartikel crislicher Lehre” seuraavasti: “Laeissa, joista kerrotaan Mooseksen kirjoissa, on kolme osaa, niiden nimet ovat: Lex moralis, se on laki hyveistä;… ikuinen laki, joka on Jumalan alkuperää, on syntiä vastaan. Lex ceremonialis, se on laki kirkollisista toiminnoista, jotka kaikki olivat järjestetty tiettyä aikaa varten; se oli tarkoitettu juutalaisia varten. Kolmas osa on Lex judicialis, se on laki kansalaisten hallintotoimista… Yhteenvetona voidaan todeta, että joka ei ymmärrä tätä selontekoa menneen ja ikuisen lain eroavaisuudesta, lankeaa melkoiseen erehdykseen”. Kun me nyt luemme Paavalin kirjoituksia, joissa hän sanoo, että Kristus on lain loppu, tiedämme, mitä hän tällä tarkoitti.

Usko ja laki

Sen jälkeen, kun tiedämme, että myös Uudessa Testamentissa käskyjen pitäminen on voimassa, emme saa kuitenkaan erehtyä luulemaan, että pitämällä lain, voimme ansaita tai vaatia iankaikkisen elämän. Ne ponnistukset, mitä ihminen voikin tehdä noudattaakseen lakia, eivät riitä täydelliseen vanhurskauteen. Kaikilla ponnistuksillakaan ihminen ei voi täyttää vaatimuksia, hän pysyy syntisenä. Laki voi vain osoittaa meille meidän syntimme, kuten peili tahrat. Kun me sitten näemme vaivaa elääksemme lain mukaan, meidän on tunnustettava, miten mitättömiä me olemme täyttämään jumalallisia normeja. Ja niin laki ohjaa meidät Kristuksen luo, joka yksin on siinä asemassa, että Hän voi uhrikuolemansa vuoksi täyttää meidän puutteellisuutemme.

“Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii” (Gal. 2: 16).

“Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi” (Room. 3: 23, 24).

Golgatan ristin kautta meidän syntimme on mahdollista pyyhkiä pois. Tämän mahdollisuuden Jumala on tarjonnut meille. Jos me olemme tämän vastaanottaneet, meidän suhteemme Jumalaan on uusi. Samoin meidän suhtautumisemme käskyihin on toinen. Vastaisuudessa meitä ei käske Siinain taulut, vaan käskyt ovat kääntymyksessämme kirjoitettu sydämeemme ja ajatuksiimme.

“Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani” (Hebr. 8: 10). Jos tämä on tapahtunut, Kristuksen rakkaus johdattaa Hänen seuraajansa uskonkuuliaisuuteen. Aivan kuten Herra sanoo: “Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni” (Joh. 14:15).

Suurin käsky

Jeesuksen päivinä oli avoinna kysymys, mikä käsky kahdessa lakitaulussa on suurin. Myös tähän antaa vastauksen Mestari, joka selvittää asian kaikkia aikoja varten: “Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: `Opettaja, mikä on lain suurin käsky?` Jeesus vastasi: `Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat” (Matt. 22:35-40).

Jeesus kirjoitti siten ensimmäiseen laintauluun “Rakasta Jumalaa” ja toiseen “Rakasta lähimmäistäsi”. Ja nyt Jeesus pyytää teitä käyttämään koko rakkautenne ja kaikki luonnolliset ja sielulliset voimanne täyttääksenne niin ensimmäisen kuin toisenkin laintaulun käskyt.

Myös tänään, jolloin kaikki arvot näyttävät kadonneen, on vielä ihmisiä, jotka eivät halua rakentaa hiekalle elämäänsä, vaan vahvalle perustukselle, ikuisen totuuden kalliolle. Näille Jumalan Sana sanoo:
“Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä, niiltä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen” (Ilm. 14:12).

Runo

Sinun ristisi juurella, Herra
minä heikkona pyydän vain.
Minä sinua palvella tahdon
oman itseni unohtain.
Täytä, Herra, minussa työsi,
jonka kerran alkanut olet.
Sinun armoosi, voimaasi luotan,
olen heikko ja voimaton.
Kun ristiltä katsoit mua Jeesus,
siinä minulle selviää:
ei uskoa minulla ollutkaan,
vain hurskasta ikävää.
Kysyn itseltäni, Herra
sua ristillä katsoissain:
mulla uskoa onko ollutkaan,
olen tyhjänä edessäs vain.

 

Oppijakson 12 kysymykset