Oppijakso 15 – Onnellinen koti

||Oppijakso 15 – Onnellinen koti
Oppijakso 15 – Onnellinen koti 2016-12-21T07:45:57+00:00

RAAMATTUKIRJEOPISTO

“Tunnetko Raamattusi”?

Oppijakso 15

Onnellinen koti

Onnellinen ja iloitseva

Kristityllä ei ole ainoastaan lupa, vaan suoranainen kehotus olla onnellinen ja iloitseva (1. Tess. 5:16; Fil. 4:4). Hän ei ole iloinen pelkästään uskon tuomasta toivosta, vaan siksi, että hänen elämäntilanteensa on järjestyksessä. Hän tietää onnellisuuden lainalaisuudet; se ei ole nautinnossa, vaan antautumisessa palvelukseen.

“Onni, jota etsitään itsekkäistä vaikuttimista, velvollisuuden tien ulkopuolelta, on epävakainen ja lyhytaikainen; se katoaa ja täyttää sielun yksinäisyydellä ja surulla. Mutta Jumalan palvelemisessa on iloa ja tyydytystä; kristityn ei tarvitse vaeltaa epävarmaa teitä; häntä ei ole jätetty toivottoman kaipauksen ja pettymyksen valtaan. Jos ei meillä ole iloa tässä maailmassa, voimme kuitenkin iloita katsellessamme tulevaista elämää.” (Tie Kristuksen luo, s. 116).

“… Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään…” (1. Moos. 2: 18).
Jumala itse on tullut tähän tulokseen.

“Jumala vihki ensimmäisen avioparin. Tämä asetus on siis kaikkeuden Luojan säätämä. ‘Avioliitto pidettäköön kunniassa’ (Hebr. 13:4) yhtenä Jumalan ensimmäisistä lahjoista ihmiselle. Se on toinen niistä kahdesta säädöksestä, jotka Aadam syntiinlankeemuksen jälkeen otti mukaansa paratiisin porttien ulkopuolelle. Avioliitto on siunaukseksi, kun siinä tunnustetaan ja noudatetaan jumalallisia periaatteita. Se valvoo ihmissuvun puhtautta ja onnellisuutta, täyttää ihmisen seuralliset tarpeet ja jalostaa hänen fyysistä, älyllistä ja siveellistä olemustaan.” (Patriarkat ja profeetat s. 25,26).

“Perheside on läheisin, hellin ja pyhin maan päällä. Se aiottiin ihmiskunnan siunaukseksi, ja se tuleekin siunaukseksi silloin, kun avioliitto solmitaan vakavassa, jumalaapelkäävässä mielessä, syvästi tuntien sen vastuunalaisuuden.” (Sanomia nuorisolle s. 432).

Jos avioliitto solmitaan väärin edellytyksin tai epäsopivan puolison kanssa, siitä tulee elämänmittainen kärsimysten ja riitelyiden lähde. Raamattu kieltää avioliiton uskottoman kanssa (5. Mooseksen kirja 7:3,4; 2. Korinttolaiskirjeen 6:14; Jaakobin kirje 4:4). Jos avioliitto on solmittu Jumalaan uskottoman kanssa, uskova ei saa erota (1. Kor. 7:13).

“Rakkaus on taivaallista alkuperää. Se ei ole järjetön tai sokea. Se on puhdas ja pyhä. Mutta luonnollisen sydämen intohimo on aivan toinen asia. Kun puhdas rakkaus ottaa Jumalan mukaan kaikkiin suunnitelmiinsa, ja tahtoo olla täydellisessä sopusoinnussa Jumalan Hengen kanssa, intohimo on aivan toinen asia. Kun puhdas rakkaus ottaa Jumalan mukaan kaikkiin suunnitelmiinsa, ja tahtoo olla täydellisessä sopusoinnussa Jumalan Hengen kanssa, intohimo on itsepäinen, äkkipikainen, järjetön, se uhmaa kaikkia hillikkeitä ja tekee valintansa esineen epäjumalakseen.” (Sanomia nuorisolle s. 456).

Viisas Salomo sanoi:
“Onnen löytää, joka vaimon löytää, hän on päässyt Herran suosioon” (Snl. 18: 22).
Kun kumppanit ovat tavanneet toisensa ja avioliitto solmittu, molempien velvollisuus on osoittaa molemminpuolista huomiota toisilleen ja vaalia rakkautta (Ef. 5: 22-25). Avioliitto ei saa olla, kuten niin monilla on, rakkauden hauta, vaan rakkauden alku. Molemminpuolinen kuormien kantaminen ja kumppaneiden toiveiden yhteinen täyttäminen on velvollisuudentuntoa. Meidän täytyy osoittaa ymmärtämystä olosuhteisiin nähden ja osoittaa kärsivällisyyttä toisen heikkouksia kohtaan. Miehen ja vaimon tulee yhdessä hoitaa asiat yhteisymmärryksessä. Kumpikaan ei saa toista alistaa eikä hallita. Kummankin pitää pysyä itsenäisenä persoonallisuutena. Kun kumpikin huolehtii kristillisistä velvollisuuksistaan, avioliitosta tulee onnellinen.

Uskollisuus

Rakkaus ilman uskollisuutta on petosta. Se on sitä niin kumppania kuin Jumalaakin vastaan, joka on suojannut avioliiton käskyllään (2. Moos. 20: 14). Niinsanottu vapaa rakkaus, parinvaihto, kolmiodraamat, ryhmäseksi, ennen avioliittoa ja sen ulkopuoliset intiimitoiminnat ja mitä kaikkea pitkä luettelo “valistuneisuutta” tarjoaakin, ei ole muuta kuin tuntomerkki turmeltuneesta yhteiskunnasta. Näistä epänormaaliuksista vaietaan täysin. Mutta tänä moraalisen turmeluksen aikana kuuluu Jeesuksen seuraajille Hänen sanansa:
“Teille on opetettu tämä käsky: ‘älä tee aviorikosta.’ Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. ” (Matt. 5: 27-28).

Jos joku luulee, että tämä sanoma rajoittaa hänen onneaan, hänen kannattaisi tietää, että hän ei tiedä todellisesta onnesta mitään, tai ei edes enää kykene siihen.

Jos aviopari noudattaa Raamatun neuvoja, he eivät koskaan ajattele avioeroa, joka on nykyään kuin kulkutauti ja aiheuttaa niin paljon onnettomuutta, kärsimystä ja surua. Ennen kaikkea lapsille, jotka joutuvat orvoiksi. Myös nämä ongelmat Herra tiesi ja osoitti meille, mikä on oikein. Kristus vastasi puheena olevaan kysymykseen:
“… ‘Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi? Ja Hän jatkoi: ‘Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.’ Fariseukset kysyivät häneltä: ‘Miksi sitten Mooses on säätänyt, että jos mies hylkää vaimonsa, hänen on annettava tälle erokirja?’ Hän vastasi: ‘Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne, koska te olette niin kovasydämisiä. Mutta alun perin ei ollut niin. Minä sanon teille: se, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen. (Aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen’)” (Matt. 19: 4-9).

Lapset

Kuten kaikki, mitä Jumala on luonut, avioliittokaan ei ole itsetarkoitus. Se palvelee ihmissuvun ylläpitämistä ja jatkuvuutta. Vaimon suurin onni on äitiys. Isän ylpeys on kasvava poika. Kyseessä ei ole kuitenkaan sattuman seuraus. Vanhempien esikuva on suurin voima lapselle. Esikuva yksin ei kuitenkaan riitä. Kasvatukselliset toimenpiteet ovat välttämättömiä.

“Hulluus tarttuu helposti nuorukaiseen, mutta kunnon kuritus ajaa sen pois” (Snl. 22: 15).
“Ojenna poikaasi, se on onneksesi, saat hänestä paljon iloa.” (Snl. 29: 17, katso myös Snl. 22: 6).

Jos vanhemmat ottavat vaarin näistä Jumalan sanoista, he voivat säästyä monilta suruilta. Yhteiskunnassa on ihmisiä, joilla on itsemääräämisoikeus, mutta jotka eivät löydä rauhaa kapinoinnilla ja terrorilla.

“Perheille ei ole mikään niin suureksi kiroukseksi kuin se, että nuoret saavat elää oman mielensä mukaisesti. Kun vanhemmat täyttävät lastensa jokaisen toivomuksen eivätkä kiellä heiltä sitäkään, minkä tietävät olevan heille pahaksi, lakkaavat lapset pian kunnioittamasta vanhempiaan sekä kaikkea niin Jumalan kuin ihmistenkin arvovaltaa, ja saatana saa heidät valtaansa. Huonosti hoidetun perheen vaikutus ulottuu laajalle ja on turmioksi koko yhteiskunnalle. Se nostaa pahuuden hyökyaallon, joka tunkee vaikutuksensa koteihin, yhteiskuntiin ja hallituksiin.” (Patriarkat ja profeetat s. 565).

Vanhemmat voivat kasvattaa lapsiaan myös tyrannimaisesti:
“Ja te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan” (Ef. 6: 4).

Kristus itse on esimerkki suhtautumisessa lapsiin. Hän kohteli heitä kuin valtakuntansa täysivaltaisia jäseniä (Matt. 19: 13-15; Matt. 18: 2-5). Perhe on yhteiskunnan pienin yhteisö. Niistä koostuu valtio ja kirkko. Jos nämä pienimmät yhteisöt ovat sairaita, on sitä myös niistä koostuva instituutio. Siksi onnellinen koti ei ole vain mielihyvää tuottava elämänrikastuttaja, voimanlähde jokapäiväisiin vaivoihin ja taisteluihin. Me olemme velkaa onnellisen kodin verran lapsillemme ja maailmalle. Siksi ihmisten tulisi pitää mielessään, että ruumiillisella ja sielullisella terveydellä on osuutensa ihmisten yhteiskunnan ja Jumalan seurakunnan rakentamisessa.

Runo

Rakkaus – ja me

Rakkaus on kärsivällinen, meiltä sitä puuttuu.
Rakkaus ei kiivastu, me turvaudumme suuttumukseen.
Rakkaus ei kerskaile, me kehumme itseämme.
Rakkaus ei ajattele itseään, me vain teemme niin.
Rakkaus ei ole ankara, me vain käytämme kovaa ääntä.
Rakkaus ei johdata vääryyteen, meidän ymmärrykselle se on usein liikaa.
Rakkaus uskoo kaiken ja toisista välittää, me annamme toisen kaatua, jos vierellämme heikko on.
Rakkaus kestää kaiken, meihin vain ei kukaan koskea saa.
Rakkaus kasvaa aina eikä pääty milloinkaan, meille mikä ei sovi, se loppua saa.

 

Oppijakson 15 kysymykset