Oppijakso 16 – Kuolema…mitä sen jälkeen?

Home|Raamatun tutkistelu|Oppijakso 16 – Kuolema…mitä sen jälkeen?
Oppijakso 16 – Kuolema…mitä sen jälkeen? 2016-12-21T07:45:56+00:00

RAAMATTUKIRJEOPISTO

“Tunnetko Raamattusi”?

Oppijakso 16

Kuolema…mitä sen jälkeen?

Kova todellisuus

Joskus se tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Sairauden tai epidemian muodossa se vie lapset vanhemmiltaan, vanhemmat lapsilta, se erottaa aviopuolisot, sisaret ja veljet tai rakkaimmat. Se tulee yhtäkkiä onnettomuudessa. Sodissa tuhannet kaatuneet jättävät tyhjän taistelukentän. Joskus sitä odotetaan ja pyydetään päättämään parantumattomat kärsimykset, vapauttamaan sietämättömistä tuskista. Se on joka päivä läsnä. Joka toinen sekunti kolme ihmistä kuolee, joka minuutti 90, tunnissa 5400. Se etenee hetkittäin, päivittäin, kunnes se kohtaa meidät. Tällainen tausta on meidän elämällämme. Psalminkirjoittaja pyytää:
“Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen” (Psalmi 90: 12).

Runoilija sanoo: “Elä niin, että kuoleman hetkellä voit sanoa halunneesi elää”

Synnin palkka on kuolema

Kun Jumala loi ihmisen, Hän käytti materiaalina maata. Hän puhalsi ihmiseen elämän hengen. Tämä on suurenmoinen tapahtuma ihmisen luomisessa. Yhdistämällä maa-materiaaliin ja elämän henkeen tuli ihmisestä “elävä sielu”.

Kun Jumala loi ihmisen, Hän käytti materiaalina maata. Hän puhalsi ihmiseen elämän hengen. Tämä on suurenmoinen tapahtuma ihmisen luomisessa. Yhdistämällä maa-materiaaliin ja elämän henkeen tuli ihmisestä “elävä sielu”.

Ihminen oli tarkoitettu elämään ikuisesti. Kuitenkin tuli syntiinlankeemus (1. Moos. 2:16,17; 3:1-19). Näin ihminen menetti elämänsä.

“Synnin palkka on kuolema …” (Room. 6: 23).
Siitä lähtien kuolema on varjostanut jokaista ihmiselämää.

Mikä on kuolema?

 

Kuolema ei ole elämä toisessa muodossa, leijailla henkenä. Se ei ole elämää toisessa paikassa, toisessa ympäristössä, taivaassa tai helvetissä. Kuolema on kaiken elämän loppu. Se on unen veli. Jeesus sanoi kuolleesta Lasaruksesta, että hän nukkuu (Joh. 11:11; katso myös 1.Kor. 15:6; Jes. 57:1,2; Dan. 12:13). Ensimmäiset kristityt nimittivät hautausmaata sanalla “kometrion”, joka tarkoittaa makuuhuonetta. Myöhemmin tuli toki englanninkielinen vastine “cemetery”.

º Kuolema on kaikkien elämäntoimintojen päättyminen, tietoisuuden lakkaaminen (Job 14: 10-12).

º Kuollut ei tiedä omaisistaan mitään (Job 14: 21).

º Kuten eläimet, muuttuvat ihmisetkin tomuksi (Saar. 3: 19, 20).

º Kuolleet eivät tiedä mitään (Saar. 9: 5).

º Kuolleella ei ole mitään osaa maailman tapahtumiin (Saar. 9: 6).

º Kuoleman valtakunnassa ei ole tekoja, ajatuksia, tuntemuksia eikä tietoisuutta (Saar. 9: 10).

º Jumalakaan ei ajattele kuolleita – Hän ei voi heitä ylistää.

Professori Gullmann sanoo: “Kun me, olkaamme protestantteja tai katolilaisia, älymystöä tai ei, kysymme, mitä uusi testamentti opettaa ihmisen kohtalosta kuoleman jälkeen, vastaamme empimättä `se on sielun vapautuminen`. Tässä on yksi suurimmista kristinuskon harhakäsityksistä” (Unsterblichkeit der Seele oder Auferstehung der Toten? sivu 19).

Oppi sielun kuolemattomuudesta ei ole pelkästään kristikunnan suurimpia väärinkäsityksiä, vaan myös harhaoppi. Tämän opin kautta on spiritismi päässyt moneen kirkkoon ja seurakuntaan.

Kun käärme (paholainen valepuvussa) puhui tästä asiasta Eevan kanssa, sanoi hän: “… Ei, ette te kuole.” (1. Moos. 3:4).

Vaikka jokainen hauta on todiste Jumalan totuudesta, sanoi käärme:
“Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.” (1. Moos. 3:5).
Gullmann sanoo edelleen: “Synti on vanginnut koko ihmisen, ei vain ruumista, vaan myös sielun. Sen seurauksena kuolema ulottuu koko ihmiseen, eikä vain pelkästään ihmiseen, vaan koko luomakuntaan. Synti on sen vuoksi jotain kauheaa. On jotenkin ihmeellistä, että koko näkyvä luomakunta, mukaan luettuna meidän ruumiimme, ovat kadotettuja synnin ja kuoleman vuoksi” (sivu 35).

 

Ei kuolematonta sielua, vaan kuolleiden ylösnousemus

Kristuksen uhrin vuoksi kuolema ei ole uskovien viimeinen todellisuus. Herra kärsi kuoleman meidän puolestamme, jotta me voisimme elää. Raamatussa sanotaan:
“… Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. 6:23).
Jeesus sanoo:
“älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. He nousevat haudoistaan – hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen” (Joh. 5: 28, 29).

Hän sanoo edelleen pelastustyöstään:
“Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä. Viimeisenä päivänä minä herätän hänet” (Joh. 6: 40).

Näemme selvästi, että Herra on hankkinut meille iankaikkisen elämän takaisin. Mutta me saamme sen vasta viimeisenä päivänä vanhurskasten ylösnousemuksessa. Ralf Luther painottaa: “Uusi Testamentti ei puhu sielun kuolemattomuudesta, vaan kuolleiden ylösnousemuksesta. Suuresta äänestä, joka saa aikaan lopullisen ylösnousemuksen. Uusi Testamentti ei tunne ihmisen persoonan sulautumista johonkin yhteissieluun, mikä antaisi aiheen uskoa sielun kuolemattomuuteen. Kristus ja apostolit puhuivat paljon inhimillisen persoonan uudelleenmuuttumisesta Jumalan kuvan kaltaiseksi. Uudelleen muuttuminen ei koske ainoastaan osaa ihmisestä (sielua, henkeä), vaan koko ihmistä ruumis mukaan luettuna. Uusi Testamentti ei tunne myöhäiskreikkalaista ruumiin väheksyntää. Se kunnioittaa ihmistä Jumalan luomana. Ruumis, sellaisena, kuin Luoja sen alun perin loi, ei ollut sielun vankila, vaan erottamaton osa kokonaisuutta, hengen kanssa, Jumalan kuvan kaltainen (tämä on ajatuksena 1. Moos. 1:26). Ruumis on sopiva sisäisen ihmisen työkalu ja ilmaisukeino. Seurakunta, johon ihmiset ruumiineen kuuluvat on Jumalan temppeli ja hänen henkensä asuinsija (1. Kor. 3:16). Tämänhetkinen ruumiimme on toki kuoleman vallassa; sen vuoksi ihminen ei voi tulla täydelliseksi ilman ruumista. Kuolemalla hän saa uuden kirkastetun ruumiin (Fil. 3:21) (Neutestamentliches Wörterbuch, sivu 15, 16)

Ylösnousemus

Monille ihmisille kuolleiden ylösnousemus on uskomattomin seikka koko kristillisessä sanomassa. Jo vanhat kreikkalaiset pilkkasivat tätä, kun Paavali saarnasi tästä (Apt. 17: 31,32). Ei ihme, sillä heiltä on lähtöisin oppi sielun kuolemattomuudesta, minkä monet kirkot ovat ottaneet omakseen.

Mutta miten ylösnousemus tapahtuu? Miten ihminen muotoutuu uudelleen, kun hänen ruumiinsa on tuhoutunut haudassa? Kuvitelkaamme, että meillä on raudankappale. Me jauhamme sen. Sitten sekoitamme rautajauhon hiekkaan. Mitä meidän seoksestamme tulee? Voimakkaalla magneetilla me voimme kerätä takaisin rautajauhon ja valaa siitä uudelleen kappaleen rautaa.

Maailman Luoja ja kaiken elämän antaja Hänellä on suuria, meille käsittämättömiä voimia käytettävissään. Joka kevät saamme nähdä ihmeen, kun luonto herää eloon talven kuolemanotteesta.

Jumalan Hengen innoittamana apostoli Paavali kuvailee kuolleiden ylösnousemuksen valtavaa tapahtumaa:
“Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme. Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen. Mutta kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen, silloin toteutuu kirjoitusten sana: – Kuolema on nielty ja voitto saatu. Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema? (1. Kor. 15: 51- 55).

Tunnustus

Mitä ihminen on? – Hiekkarae vain,
tippa aamukasteena suureen peltoon,
hienona pölyhiukkasena auringonvalossa,
henkäyksenä Jumalan kasvoista.
Vaha, joka tuhoutuu tulen hehkussa,
kuivana lehtenä tuulispäässä,
kerättynä tuhkana äkkiä leviää,
ja nolla, ikuisesti pysyy nollana –
jos Jumalan armo ei lisää lukua,
joka ainoa antaa arvon.
Tällä armolla Jumalan suunnitelman
mukaan ihminen tulee olemaan
luonnon herrana, luomisen jalostuksena,
pappina ja Jumalan lapsena,
voitto, voiton jälkeen hänen kautta saadaan.
Sen tähden harha on oma voima –
Jumalan armo sen tekee.

M. Rollet

 

Oppijakson 16 kysymykset