Oppijakso 20 – Herra – Lääkärisi

Home|Raamatun tutkistelu|Oppijakso 20 – Herra – Lääkärisi
Oppijakso 20 – Herra – Lääkärisi 2016-12-21T07:45:55+00:00

RAAMATTUKIRJEOPISTO

“Tunnetko Raamattusi”?

Oppijakso 20

Herra – Lääkärisi

Lääkärin tehtävä

Kun alkuasukas sairastui viidakossa, kutsuttiin “lääkemies” paikalle. Hänen tuli ottaa selville, mikä taikavoima on aiheuttanut hänen sairastumisensa. Kukon, kanan tai lehmän maksasta lääkemies luki, minkälaatuinen pahahenki sairasta vaivasi. Kun hän oli saanut sen selville, koko heimo odotti hänen vapauttavan sairaan kärsimyksistään vastataikavoimalla.

Pidämme typeränä sitä naiviutta, jolla primitiiviset kansat käsittelivät sairaitaan. Tuntematta kehon toimintoja, tuollaisten menetelmien luulisi lisäävän potilaan kärsimyksiä. Suhtaudummeko heihin todella noin ylimielisesti? Lääket. tri Bieler kirjoitti kokemuksistaan lääkärinä sivistyneiden ihmisten toiveista ja odotuksista: “Useimmilla sairailla ei ole mielenkiintoa pitkäjänteiseen hoitoon, sillä he uskovat aina vain enemmän ja enemmän taikauskoon, ihmekeinoihin ja leikkausveitseen. He eivät ole kiinnostuneita oppia tuntemaan vahvalla pohjalla olevaa terveyttä. He etsivät keinoa, jolla voisivat vapautua nopeasti sairauden oireista. Jos lääkäri ei heitä tässä auta, sen tekee apteekki. Tai sitten he etsiytyvät toisen lääkärin potilaaksi. He eivät ymmärrä, että terveyden palautuminen voi olla pitkällinen prosessi, vuosia kestävä ehkä enemmänkin” (Richtige Ernährung, Deine beste Medizin, sivu 128).

Lääketeollisuuden tuottamista “taikakeinoista” tri Bieler sanoo: “Tänään emme elä ainoastaan atomiaikaa, vaan myös antibioottiaikaa. Valitettavasti tämä on myös lääketieteen pimeää keskiaikaa, aikaa, jolloin monet kolleegani katsovat neuvoa kirjasta, joka ylittää kooltaan suurkaupungin puhelinluettelon. Tässä kirjassa on tuhansien ja tuhansien lääkkeiden nimet, joilla voidaan vähentää sairauden oireita tai helpottaa potilaan olotilaa. Lääkäri päättää sitten, kirjoittaako hän potilaalle punaisia, violettisija vai sinisiä pillereitä.

Minulla on sellainen käsitys, että tuollainen käytäntö ei kuulu oikeaan käytännön lääketieteeseen.

Liian monet näistä uusista “ihmekeinoista” tulee näkyvästi markkinoille ja osoittautuvatkin kuolemaa tuottaviksi keinoiksi. Näiden sijaan tulee uusia vielä voimakkaampia lääkkeitä, joiden odotetaan parantavan kaikki ihmisen sairaudet” (Richtige Ernährung, sivut 13, 14).

Monet ihmiset odottavat myös Jumalalta ihmettä, joka parantaisi heidän kaikki sairautensa. Sairaudethan johtuvat pohjimmiltaan luonnonlakien vastaisuudesta. Nämä laithan on Jumala itse asettanut. Jos Jumala tekisi tuollaisen ihmeen, Hän samalla hyväksyisi luonnonlakien rikkomisen ja sen seurauksena tulleen syntisyyden. Jumala sanoi kansalleen Israelille:
“… Minä, Herra, olen sinun parantajasi” (2. Moos. 15: 26).
Hyvänä lääkärinä hänen pitää ottaa huomioon ihmisen ruumiintoiminnot ja terveyden ylläpitämiseen tarvittava elämänjärjestys.

Terveenä pysyminen on velvollisuus

Monilla nuorilla ihmisillä on usein sellainen käsitys, että on yksin heidän asiansa, mitä he ruumiillaan tekevät. He kantaisivat myös seurauksetkin. Suuri erehdys! Suuri tietämättömyys! He eivät ajattele, millainen vaikutus muihin ihmisiin on sairaalla, synkkämielisellä ihmisellä. He eivät ymmärrä, millaisen työtaakan he aiheuttavat lääkäreille ja hoitohenkilökunnalle. Heillä ei ole näkemystä, millaisen taloudellisen menetyksen nuori invalidi saa aikaan yhteiskunnalle ja sitä kautta jokaiselle veronmaksajalle. Viime aikoina on tuhansia nuoria ihmisiä tullut invalidiksi huumeiden käytön vuoksi. He eivät myöskään tiedä, että heidän sairautensa voi aiheuttaa epäterveen perimän jälkeläisille.

“Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!” (1. Kor. 6: 19, 20).

Nämä sanat velvoittavat meitä käyttämään kaikki olemassa olevat voimamme pitääksemme ruumiimme parhaassa mahdollisessa kunnossa.

Jumalan Sana kieltää meitä rangaistuksen uhalla tekemästä jotain, joka tuhoaa ruumistamme – Pyhän Hengen temppeliä. Siten uskovan ei tule raunioittaa ruumistaan huumaavilla aineilla, tupakoinnilla tai alkoholilla. Katsokaa, mitä Raamattu sanoo alkoholipitoisesta viinistä – se oli siihen aikaan melkein ainoa humalluttava juoma: Snl. 20:1; Snl. 23:31,32; Hoosea 4:11.

Jumalallinen suunnitelma aterioinnista

Kun Jumala oli luonut ensimmäiset ihmiset, Hän sanoi heille, mitä heidän pitää syödä:
“… Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne” (1. Moos. 1:29).
Syntiinlankeemuksen jälkeen tuli vielä lisäys:
“Maa kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta, mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi” (1. Moos. 3: 18).
Paratiisissa tämä oli ajateltu karjaa varten.

“Ruumiimme rakentuu siitä ruoasta, jota nautimme. Ruumiin kudokset kuluvat jatkuvasti; jokaisen elimen jokainen liike aikaansaa kulutuksen, ja tämä kulutus korvataan ravinnolla. Jokainen ruumiinelin vaatii osansa ravinnosta. Aivoille täytyy hankkia oma osansa, luut, lihakset ja hermot vaativat oman osansa. Ihmeellinen ruumiintoiminta siirtää ravinnon vereen ja tämän veren välityksellä rakentaa eri ruumiinosia. Tämä toiminta jatkuu lakkaamatta hankkien jokaiselle hermolle, lihakselle ja kudokselle elämää ja voimaa” (Kodin Suuri Lääkäri, sivu 272).

“Vilja, hedelmät, pähkinät ja vihannekset muodostavat sen ruoan, jonka Luojamme on meille valinnut. Nämä ravintoaineet ovat mahdollisimman yksinkertaisella ja luonnollisella tavalla valmistettuina mitä terveellisimpiä ja ravitsevimpia. Ne antavat voimaa, kestävyyttä ja hengenlahjoja, joita monimutkaisempi ja kiihottavampi ravinto ei anna” (Sama, sivu 273).

Vedenpaisumuksen jälkeen kasvisravinnon käyttö oli lähes täysin mahdottomuus. Silloin ihmisille annettiin lupa teurastaa eläimiä ja käyttää niiden lihaa ravinnoksi. Mutta ihminen sai nauttia ravintonaan vain tiettyjä eläinlajeja, joita sanottiin “puhtaiksi eläimiksi” (katso 3. Moos. luku 11). Nykyään me tiedämme, miksi tietyt eläinlajit luokiteltiin epäpuhtaiksi. Yksi esimerkki on sika.

“Sian kudokset vilisevät loiseläimiä. Siasta Jumala sanoi: `Se olkoon teille saastainen. Näiden lihaa älkää syökö, ja niiden raatoihin älkää koskeko `. Tämä määräys annettiin sen vuoksi, että sianliha on ravinnoksi kelpaamatonta. Siat ovat jätteidensyöjiä, ja ainoastaan tähän tarkoitukseen ne on ajateltukin. Missään tapauksessa niiden lihaa ei ole tarkoitettu ihmisten syötäväksi. On mahdotonta, että minkään sellaisen eläimen liha voisi olla terveellistä, joka elää liassa aivan kuin oikeassa elementissään, ja joka syö kaikkea inhottavaa” (Kodin Suuri Lääkäri, sivu 288).

Liharuoka

Jumalallisissa terveysasioissa on ollut aikoja, jolloin Jumala on halunnut johdattaa ihmiset takaisin alkuperäiseen jumalisuuteen koskien myös ravinnon nauttimista. Hän halusi johdattaa lapsensa turmeltuneen makuaistin nautinnoista takaisin luonnon yksinkertaisuuteen. Kun Jumala johdatti israelilaiset pois Egyptistä, Hän halusi vieroittaa heidän tottumuksensa egyptiläisiin lihapatoihin. Hänen lapsensa piti olla ihmisiä, jotka osasivat hillitä itsensä ja oppivat voittamaan itsensä. Kuitenkin tämän läksyn oppiminen ihmiselle on yksi vaikeimmista. Luemme tuosta ajasta:
“Israelilaisten mukana seuranneessa sekalaisessa väessä heräsi hillitön ruoanhimo. Israelilaiset itsekin rupesivat taas valittamaan ja sanoivat: `Olisipa meillä nyt kunnon ruokaa! Muistattehan, miten Egyptissä saimme ilmaiseksi kalaa ja miten meillä oli kurkkua, vesimelonia, purjoa, sipulia ja valkosipulia! Mutta nyt me joudumme kärsimään nälkää. Täällä ei edes näe muuta kuin tuota iänikuista mannaa!” (4. Moos. 11: 4-6).

Valittamalla he saivat lihaa. Mutta heidän täytyi maksaa kalliisti hillitön himonsa: “Mutta israelilaiset eivät olleet ehtineet syödä kaikkea ja pureksivat vielä lihaa, kun Herra vihastui heihin ja rankaisi heitä ankarasti, niin että monet kuolivat. Paikka sai nimen Kibrot-Taava, sillä sinne haudattiin ne, jotka olivat antautuneet hillittömyyden valtaan” (4. Moos. 11: 33, 34).

Meitä Paavali kehottaa:
“Mutta useimmat heistä Jumala hylkäsi, kohtasihan heidät tuho autiomaassa. Näin heistä tuli meille varoittavia esimerkkejä: meidän ei pidä himoita pahaa, niin kuin he tekivät” (1. Kor. 10: 5, 6).

“Lihansyöjät syövät vain toisarvoista viljaa ja toisarvoisia vihanneksia, sillä eläin saa näistä aineista sen ravinnon, minkä se tarvitsee kasvuunsa. Viljassa ja vihanneksissa oleva elinvoima siirtyy syöjään. Me saamme sen syömällä eläimen lihaa. Miten paljon hyödyllisempää on saada tämä voima välittömästi syömällä sitä ruokaa, minkä Jumala on varannut meidän käyttöömme.
Liha ei ole milloinkaan ollut parhainta ruokaa, mutta nykyisin sen käyttö on kaksinverroin kiistanalaisempaa, koska eläintaudit ovat niin nopeasti lisääntymässä. Lihankäyttäjät tietävät vähän, mitä syövät. Jos he vain voisivat nähdä ne eläimet elävinä, joiden lihaa he syövät, ja tietäisivät nauttimansa lihan laadun, he varmaankin kääntyisivät inhoten pois. Ihmiset syövät säännöllisesti lihaa, joka on täynnä tuberkuloosi- ja syöpäbasilleja. Tuberkuloosi, syöpä ja muut kuolettavat taudit leviävät tällä tavalla.” (Kodin Suuri Lääkäri, sivu 287).

Joka käyttää lihaa ruokanaan, hänen tulisi ajatella, että hän on osasyyllinen julmuuteen. Teuraseläimiä pitää elättää niin, että ne lihovat ennen teurastusta ja ruhojen käsittelyä.

“Syöttepä siis tai juotte tai teettepä mitä tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi” (1. Kor. 10: 31).

Parantuminen rukouksen avulla

Kun noudatamme Jumalan antamaa elämänjärjestystä, ahkeroimme saavuttaaksemme sen ja suuntaamme elämämme sen mukaiseksi, me saamme pyytää Herralta Hänen tukeaan. Silloin voimme tehdä Jaakobin sanoin:
“Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan” (Jaak. 5: 14-16).

Syntiinlankeemuksesta lähtien ovat tuska, sairaus ja kuolema olleet ihmisen osana. Vasta Jumalan valtakunnan täyttymyksessä tämä lakkaa. Tästä sanoo Jumalan Sana:
“Ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyynelen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut” (Ilm. 21: 4).

Me varjellumme monilta sairauksilta, jos me jo nyt tottelemme elämän ja terveyden lakeja. Kärsimyksiltä ja sairauksilta tässä elämässä kukaan ei täysin välty. Jos me nyt tuomme Herran eteen jonkun kärsimyksen ja pyydämme Hänen apuaan, meidän pitää oppia rukoilemaan niin kuin Kristus teki. Hänen rukouksensa oli:
“Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun.” (Luuk. 22:42).
Jos Hänen tahtonsa on vastoin meidän tahtoa, pitää meidän taipua Jumalan korkeampaan tahtoon. Sillä “ahdinkojen kautta kulkee tie Sinun luoksesi”.

 

Oppijakson 20 kysymykset