Oppijakso 6 – Lunastus Jeesuksen Kristuksen kautta

||Oppijakso 6 – Lunastus Jeesuksen Kristuksen kautta
Oppijakso 6 – Lunastus Jeesuksen Kristuksen kautta 2016-12-21T07:46:01+00:00

RAAMATTUKIRJEOPISTO

“Tunnetko Raamattusi”?

Oppijakso 6

Lunastus Jeesuksen Kristuksen kautta

Vapaus

Kaikkina aikoina ihmiset ovat hellittämättä ja rohkeasti taistelleet saavuttaakseen tai säilyttääkseen vapauden. Synnin seurauksena ihmisestä tuli saatanan palvelija. Hänessä ihminen on menettänyt vapautensa. Paavali selitti tämän asian seuraavasti: “Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyll tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo” (Room. 7: 18, 19).
Tämä on kokemus, jonka me jokainen teemme jokapäiväisessä elämässämme ja kanssakäymisessämme toisten ihmisten kanssa. Puhumattakaan ihmisistä, jotka ovat riippuvaisia alkoholista, nikotiinista tai muista aineista tai, jotka joutuvat kärsimään luonteenvirheidensä vuoksi. Emme halua puhua tässä poliittisesta, tieteellisestä tai sosiaalisesta vapaudesta. Jeesus lupasi:
“Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita” (Joh. 8: 36).

Synti ja sen seuraukset

Ehkä meidän ensiksi pitäisi kysyä: Mitä on synti?. Tämän sanoo meille apostoli Johannes:
“Jokainen, joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista” (1. Joh. 3: 4).
Synti on siis toimimista Jumalan nimenomaista tahtoa vastaan. Aivan kuten tiedämme ensimmäisten esivanhempiemme, Aadamin ja Eevan tehneen. Jaakob sanoo meille: “Joka tietää, mitä on tehtävä, mutta ei tee, se syyllistyy syntiin” (Jaak, 4: 17).
Miten kokonaisvaltaista synti onkaan. Se on tunkeutunut kaikkeen inhimillisyyteen.

Entä synnin seuraukset?

“…teidän rikkomuksenne erottavat teidät Jumalastanne. Teidän syntinne ovat saaneet hänet kääntymään pois, niin ettei hän teitä kuule” (Jes. 59: 2). Synti tuo mukanaan eron Jumalasta. Jos sitä vastaan ei taistele, se orjuuttaa ihmisen yhä voimakkaammin. Lopulta se tuo kuoleman mukanaan.
“Synnin palkka on kuolema…” (Room. 6: 23).

Vapahtaja on olemassa

Jumala ei halunnut hylätä langennutta ihmistä kadotukseen ja ikuiseen kuolemaan. Mutta täytyi löytyä keino, millä vanhurskauden vaatimukset täytettäisiin, velat maksettaisiin ja ihminen tulisi jälleen vapaaksi. Tämä keino löytyi Kristuksessa. Hän sanoo:
“Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani” (Joh. 14: 6).

Vain yksi, joka on Jumalan vertainen, Luojan ja Lainantajan, saattoi lunastaa ihmisen takaisin. Sen tehdäkseen Hänen täytyi luopua jumalallisesta herraudestaan, astua alas ihmisten majoihin, ja lopulta uhrata henkensä meidän ihmisten puolesta.

“Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti” (Fil. 2: 6-8).

“Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan kalliilla verellä. Hänet oli valittu jo ennen maailman perustamista, ja nyt aikojen lopulla hänet on tuotu julki teitä varten” (1. Piet. 1: 18-20).

Profeettojen ilmoittama

Vanhan liiton aikana eläinuhreilla havainnollistettiin Jeesuksen Kristuksen lunastustyötä. Jo Aabel ilmaisi uhrillaan uskonsa tulevaan Lunastajaan. “Uskon vuoksi oli Abelin Jumalalle antama uhri Kainin uhria arvokkaampi. Koska Abel uskoi, hän sai vanhurskaudestaan todistuksen” (Hebr. 11: 4).
Mitä lähemmäksi Kessiaan (Kristuksen) aika tuli sitä selkeämmin profeetat puhuivat tästä ennustuksissaan. Jesaja tiesi:
“Sen tähden Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel” (Jes. 7: 14).

Edelleen ennustettiin:

“… hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut” (Jes. 53: 4-7).

Jotkut vanhat profeetat näkivät jopa välähdyksen aikojen kulusta ja Kristuksen uudelleentulemisen päivästä tämän maailmanhistorian lopussa. Siitä ajasta, jolloin Kristus ei enää tule maailmaan syntien kantajana, vaan maailman kuninkaana: “…Sitten Herra, teidän Jumalanne, tulee Jerusalemiin ja kaikki pyhät ovat hänen mukanaan. Sinä päivänä Herra on oleva koko maanpiirin kuningas. Hän on oleva yksi ja ainoa Jumala ja hänen nimensä ainoa, jota avuksi huudetaan” (Sak. 14: 5, 9).

Jumala ja ihminen

“Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi” (Gal. 4: 4).
Jumalan ajan täyttyminen on määrätty jo kauan etukäteen. Profeettojensa välityksellä Jumala ilmaisee ihmisille aikomuksensa.
“Ei Herra Jumala tee mitään ilmoittamatta suunnitelmiaan palvelijoilleen, profeetoille” (Aamos 3: 7).
Kun Jeesus syntyi Beetlehemissä, koko taivas oli liikkeellä. Jumalan enkelit seurasivat mielenkiinnolla tätä tapahtumaa.
“Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: – `Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa” (Luuk. 2: 13, 14).

Kuitenkin on traagista, että ihmiset eivät ota tosissaan Jumalan edeltä ilmoittamia tapahtumia. Eivät ennen eivätkä nykyään. Aika kuluu, ja ihmiset keskittyvät vain itseensä. Näiden ajan tärkeyttä ymmärtämättömien ihmisten keskuuteen Jumalan Poika tuli ihmiseksi ja opetti heille totuutta. Pilatukselle Hän sanoi:
“… Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua” (Joh. 18: 37).
Totuuden julistamisen tarkoitus on kääntää ihmiset takaisin Jumalan puoleen. Eräässä toisessa tilanteessa Herra sanoi:
“Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan” (Luuk. 19: 10).
Kun juutalainen kirjanoppinut Saul Tarsolainen, myöhemmin apostoli Paavali, ajatteli tätä jumalallista rakkautta, hän käytti sanontaa “pyhä salaisuus”. Tämä rakkaus oli hänelle niin suuri, että hän ei voinut sitä täysin käsittää.
“… meidän uskomme pyhä salaisuus on suuri: Hän ilmestyi ihmisruumiissa, hänet julistettiin vanhurskaaksi Hengen voimasta, enkelit saivat hänet nähdä, hänestä saarnattiin kansoille, häneen uskottiin maailmassa, hänet korotettiin kirkkauteen” (1. Tim. 3: 16).

Risti

Niin hyvää oppia ei ollut vielä julistettu, että se voisi lunastaa ihmisen ja tuoda hänet takaisin Jumalan tykö. Todellinen syy on synti. Rikottu laki vaatii lainrikkojien hengen.
“Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä” (Room. 5: 12).
Kun Johannes Kastaja näki Jeesuksen, hän huudahti:
“… Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin” (Joh. 1: 29).
Pahoinpideltynä ja orjantappurakruunu päässään Jeesus uhrasi elämänsä Golgatan ristillä. Hän teki sen, jotta me ja ihmiset kaikkina aikoina uskomalla Hänen vuodatettuun vereensä saisimme rauhan Jumalan kanssa. Ja jotta saisimme vapautuksen omantunnon taakoista ja meille avautuisi tie iankaikkiseen elämään. “Itse, omassa ruumiissaan, hän ‘kantoi meidän syntimme’ ristinpuulle, jotta me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. “Hänen haavansa ovat teidät parantaneet” (1. Piet. 2: 24).

Niin on Jumala maailmaa rakastanut

“Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Joh. 3:16.

Hän ei antanut Häntä vain elämään ihmisten keskuudessa, kantamaan heidän syntinsä ja kuolemaan uhrina heidän puolestaan. Hän antoi Hänet langenneelle ihmissuvulle. Kristuksen tuli ottaa omakseen ihmiskunnan pyrkimykset ja tarpeet. Hän, joka oli yhtä Jumalan kanssa, on liittänyt itsensä ihmislapsiin siteillä, jotka eivät katkea milloinkaan. Jeesus “… ei häpeä kutsua heitä veljiksi” (Hebr. 2: 11). Raamatun käännös 1938

Hän on meidän Sovitusuhrimme, Puolustajamme, Veljemme, joka on meidän inhimillisessä hahmossamme Isän valtaistuimen edessä ja on läpi iankaikkisuuksien yhtä lunastamansa ihmissuvun kanssa – Hän on Ihmisen Poika. Ja kaikki tämä sitä varten, että ihminen voisi nousta synnin turmeluksesta ja alennustilasta ja voisi kuvastaa Jumalan rakkautta ja päästä osalliseksi pyhyyden ilosta (Tie Kristuksen luo, sivu 10, v. 1984).