Oppijakso 7 – Pyhä Henki

Home|Raamatun tutkistelu|Oppijakso 7 – Pyhä Henki
Oppijakso 7 – Pyhä Henki 2016-12-21T07:46:00+00:00

RAAMATTUKIRJEOPISTO

“Tunnetko Raamattusi”?

Oppijakso 7

Pyhä Henki

Ei kuten orpolapset

Lapset ovat riippuvaisia vanhempiensa huolenpidosta. Perinteisesti lapsi saa ravintonsa ja hoitonsa äitinsä kädestä, ja isä huolehtii heidän toimeentulostaan ja varjelee perhettä vaaroilta. Vanhemmat huolehtivat kasvatuksesta ja näyttävät lapsilleen elämän suunnan. Jos lapsi menettää vanhempansa, hän menettää heidän rakkautensa, huolenpitonsa ja varjelunsa. Se tuottaa surua ja epävarman tulevaisuuden.

Niin kuin vanhemmat huolehtivat lapsistaan, niin Jeesuskin huolehti opetuslapsistaan. He saivat kokea, miten Hän hiljensi myrskyn ja meren vaaran hetkellä (Matt. 8: 23-26). Kun ei ollut saatavilla ruokaa, Hän järjesti sitä heille ja suurelle ihmisjoukolle (Matt. 14: 15-21). Joka hetki Hän kertoi heille, mikä on oikein ja mikä väärin. Kaikkiin heidän kysymyksiinsä Hän vastasi velvollisuudentuntoisesti. Kerran Jeesus kysyi opetuslapsiltaan, halusivatko he jättää Hänet. Silloin Pietari vastasi kaikkien puolesta:
“… Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä” (Joh. 6: 68, 69).

Kun Jeesus oli antanut uhrinsa Golgatalla ja noussut ylös, tuli kuitenkin aika, jolloin Hänen piti jättää omansa. Silloin Hän antoi heille lupauksen:
“En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne” (Joh. 14: 18).
Mitä Hän tällä tarkoitti?
Sen kertoo meille saman luvun jakeet 16 ja 17:
“Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä”.

Lohduttaja

Filippin kaupungissa viranomaiset pidättivät apostoli Paavalin ja hänen työtoverinsa Siilaksen ja heidät teljettiin vankilaan. Siitä huolimatta he keskiyöllä iloissaan rukoilivat Jumalaa ja lauloivat Hänelle ylistyslauluja (Apt. 16: 19-26).

Kun kerran eräs Kristuksen tähden marttyyriksi joutunut piti polttaa roviolla, hän sanoi vartijalle, jolle oli annettu määräys sytyttää rovio: “Tule ja laita kätesi sydämelleni!” Vartija teki niin. “Huomaatko, miten tasaisesti se sykkii ja havaitsetko joitain merkkejä kauhusta?” “En”, sanoi vartija. “Nyt laita kätesi oman sydämesi päälle ja huomaa, että etkö olekin paljon rauhattomampi ja hermostuneempi kuin minä”.

Tällä hetkellä, kun te luette tätä, tuhansia uskovia istuu vankiloissa tai heitä pahoinpidellään rangaistusleireillä ja mielisairaaloissa. Heidän “rikoksensa” on se, että he lukevat Raamattua ja opettavat lapsiaan uskomaan siihen, he osallistuvat jumalanpalveluksiin tai pitävät yhteyttä samoin ajatteleviin myös kaupunkinsa ja maansa rajojen ulkopuolelle. He tunnustautuvat Kristukselle maissa, joissa ei ole vapautta, ja haluavat elää Hänen sanansa mukaan. He ovat valmiita kantamaan tämän seuraukset.

Kuka antaa heille tuollaisen rohkeuden elää vakaumuksensa mukaan? Mistä he saavat tuollaisen voiman toteuttaa velvollisuutensa? Jeesus on luvannut seuraajilleen:
“Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon” (Joh. 14: 26, 27). “Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman” (Joh. 16: 13, 14, 33).

Vaikka emme joutuisikaan tulisiin uskonkoettelemuksiin, kuten yllämainitut, meillä on kuitenkin surumme, ongelmamme ja epäilymme. Meitä vastaan taistellaan, ja joskus tulemme lyödyiksi. Jokaisessa hädässämme Pyhä Henki on lohduttajamme. Ilman Häntä ei lopultakaan kukaan voisi elää aitoa uskonelämää.
“… Kukaan ei myöskään voi sanoa: `Jeesus on Herra ` muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta” (1. Kor. 12: 3).

Henki luo elämää

Kaikkialla, missä elämä uudistuu, Pyhä Henki on työskentelemässä. Niin on myös luomiskertomuksessa:
“Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan Henki liikkui vetten yllä” (1. Moos. 1: 1, 2).
Pyhä Henki oli siis osallisena myös luomisessa. Jeesuksen syntymästä Raamattu kertoo meille:
“Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: “Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä” (Matt. 1: 20).
Kristuksen ihmiseksi muuttumisessa oli Pyhällä Hengellä osuutensa. Ennen kaikkea se on osallisena syntisen ihmisen kääntymisessä ja uudistumisessa. Tätä muutosta Raamattu kutsuu uudelleen syntymiseksi. Jeesus sanoo:
“… Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan” (Joh. 3: 5). “Hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät” (Tiit. 3: 5).

Herra käski siinä suuressa tehtävässä, jonka Hän antoi opetuslapsilleen:
“Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt. 28: 19).
Tässä näemme, että Pyhä Henki on usein Isän ja Pojan vertainen.

“Pyhän Hengen olemus on salaisuus. Ihmiset eivät voi selittää sitä, koska Herra ei ole ilmaissut sitä heille. Kuviteltuja näkemyksiä omaavat miehet saattavat koota Raamatusta jonkinlaiseksi inhimilliseksi rakennelmaksi, mutta näiden näkemysten omaksuminen ei vahvista seurakuntaa. Inhimilliselle ymmärrykselle liian syvistä salaisuuksista vaikeneminen on kultaa” (Apostolien teot, sivu 42).

Pyhä Henki alkuseurakunnassa

Pyhän Hengen vuodatus helluntaina toi hengellisen elämän Kristuksen seurakunnalle. Opetuslasten pelon ja arkuuden kahleet murtuivat. Apostolit julistivat sanomaansa ihmisille suurella voimalla ja ilolla varustettuina. Heti ensimmäisen saarnan vaikutukset olivat suuret:
“Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä” (Apt. 2: 41).

Kun evankeliumille voitettiin uusia sieluja, apostolit antoivat tästä arvon sille, että he olivat saaneet ottaa vastaan Pyhän Hengen. Edelleen kerrotaan alkuseurakunnan suurenmoisesta tilasta:
“Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat samarialaisten ottaneen vastaan Jumalan sanan, he lähettivät Pietarin ja Johanneksen heidän luokseen. Perille tultuaan nämä rukoilivat Samarian uskovien puolesta, että he saisivat Pyhän Hengen” (Apt. 8: 14, 15).

Pyhä Henki johdatti apostoleita myös vilpittömien totuuden etsijöiden luokse:
“Henki sanoi Filippokselle: `Mene lähemmäs ja pysyttele vaunujen vieressä” (Apt. 8: 29). Niin etiopialainen hoviherra voitettiin Jumalan totuudelle.

Pyhä Henki valitsi myös uusia työntekijöitä evankeliumin levittämiseksi: “Kerran, kun he olivat palvelemassa Herraa ja paastoamassa, Pyhä Henki sanoi: “Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut” (Apt. 13: 2).
Tämän vuoksi Paavali varoitti:
“Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on itselleen lunastanut” (Apt. 20: 28).

Kävi jopa niin, että Pyhä Henki opasti apostoleita menemään johonkin tiettyyn kaupunkiin:
“He jatkoivat sitten matkaa Frygian ja Galatian halki, sillä Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasian maakunnassa. Mysian puolelle tultuaan he yrittivät lähteä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut sitä” (Apt. 16: 6, 7).
Aika oli nyt kypsä viedä uutta sanomaa nykyisen Euroopan alueelle.

Alkukristityt ymmärsivät Pyhän Hengen voimasta Jumalan rakkauden ja tämä rakkaus vahvisti heitä:
“Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen” (Room. 5: 5).

Pyhä Henki ja me

Ottaen huomioon uskonnollisuuden monimuotoisuuden, tulemme usein hämmentyneeksi, kun joku yrittää näyttää meille oikeaa tietä. Jeesus sanoi omilleen:
“Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut” (Joh. 14: 26).
Vain Pyhä Henki voi johdattaa meidät jumalalliseen totuuteen. Joka luottaa vain omaan ymmärrykseensä, ei voi koskaan tulla Jumalan tykö.

“Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla. Hengellinen ihminen sen sijaan pystyy tutkimaan kaikkea, mutta häntä itseään ei kukaan voi tutkia” (1. Kor. 2: 14, 15).

Rukoillessamme heikkoudessamme ja avuttomuudessamme Pyhä Henki auttaa meitä:
“Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin” (Room. 8: 26).

Pyhä Henki asuu meissä:
“Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa” (1. Kor. 6: 19, 20).
Tämä on ylevä kutsumus.

Pyhä Henki, kallisarvoinen lahja on kuitenkin helppo kadottaa. Tästä sanoo Jumalan Sana:
“älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten” (Ef. 4: 30). “Mutta jos joku herjaa Pyhää Henkeä, hän ei saa ikinä anteeksi vaan on syypää ikuiseen syntiin” (Mark. 3: 29).

Kun Pyhä Henki asuu sydämessä, sen ulkoisetkin hedelmät näkyvät pian:
“Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä …” (Gal. 5: 22, 23).

Pyhä Henki on ainoa mahti, joka voi herättää uuden hengellisen elämän. Se hallitsee voimia, jotka jokainen voimme suunnata palvelemaan hyvyyttä. Koko ihmiskunta voisi sen välityksellä kokea niin tarpeellisen hengellisen uudestisyntymisen. Sen Jumala on antanut omiensa sydämeen, jotta he voisivat rukoilla tätä lahjaa:
“… Pyytäkää, niin teille annetaan… jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät” (Luuk. 11: 9, 13).

Ajan lopussa

Nykyään on olemassa voimakkaita, osittain keskenään kiisteleviä hengellisiä virtauksia, jotka väittävät, että ne ovat Pyhän Hengen aikaansaannoksia. Ne johdattavat pois yksinkertaisesta raamatullisesta totuudesta. Jumalan Sana antaa meille tällaisista vakavan varoituksen:
“Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja” (1. Joh. 4: 1).

Lopun ajalla on ennustettu tapahtuvan valtava Pyhän Hengen työ:
“- Tämän jälkeen on tapahtuva, että minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin. Ja niin teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä, vanhuksenne ennusunia. Myös orjiin ja orjattariin minä vuodatan henkeni noina päivinä. Minä anna teidän nähdä merkkejä taivaalla ja maan päällä: verta, tulta ja savupatsaita. Aurinko pimenee, kuu värjäytyy vereen, ennen kuin koittaa Herran päivä, suuri ja pelottava” (Joel 3: 1-4).

Pyhän Hengen voimalla saatetaan myös Jumalan työ päätökseensä. Herra sanoo profeetta Sakarjan kautta:
“… – Ei väellä eikä voimalla, vaan minun hengelläni, sanoo Herra Sebaot” (Sak. 4: 6b).

Uskovat odottavat Pyhän Hengen vuodatusta, jota kutsutaan ehtoosateeksi (Jaak. 5: 7). Meidän päivittäinen rukouksemme Jumalan puoleen tulisi olla, että tämä voima pian koittaisi Jumalan kansalle ja että Jumalan työ maan päällä pian saataisiin päätökseen.